sunnuntai, 5. helmikuu 2012

Varauksia

Terve taas pitkästä aikaa! Nyt alkaakin olla jo ne hetket käsillä, kun häitä pitäisi alkaa järjestellä ihan todenteolla ja pienien alkukäynnistysvaikeuksien jälkeen me olemmekin taas alkaneet miettiä kaikenlaisia hääjuttuja.

Taisi olla mieheni, joka tuli viimeksi kirjoittamaan blogiin ja hän mainitsikin, että servetit juhliin on nyt tilattu. Se tilaus kuitenkin sitten peruttiin, kun löysinkin toiselta firmalta kauniimmat servetit ja halusin niihin erilaisen kuvan. Tämä oli kyllä hyvä päätös senkin kannalta, että niihin olisi tullut väärä päivämäärä. Uudet servetit tilattiin Now and Forever -nettikaupasta toissapäivänä. Samasta paikasta tilattiin myöskin kutsukortit valmiilla kansitekstipainatuksella. Ja nyt sain ainakin rauhassa miettiä millaiset kortit haluan, jos ne olisi pitänyt häthätää viime syksynä päättää, olisin melko varmasti katunut valintaani tässä vaiheessa (kun siis kuitenkin halusin kutsukortit nimenomaan tuolta). Anoppini halusi kustantaa meille vielä vieraskirjan ja joitain koristeita sieltä.

Kaikenlaisia muutoksia on taas matkan varrella tapahtunut. Kaiketi olen sittenkin isäni kanssa väleissä, ainakaan en uhkailuistani huolimatta toteuttanut suunnitelmaani jättää isäni ja hänen perheensä juhlista ulkopuolelle. Isäni onkin ottanut melkoisen komennon mummulassani, hän on käskenyt siirtää huonekaluja toisaalle ja jotakin jopa kokonaan pois näkyvistä. On teetetty mittatilauksena kahteen eteiseen matot, maalattu seiniä ja lattiaa sekä melko rankalla kädellä siivottu myös pihapiiriä. Onhan sentään kyse _hänen tyttärensä_ häistä! Näin sanoo kapteeni J. :D

Tähän asti olen koko ajan ollut sitä mieltä, että en halua juhliimme mitään pappia jeesustelemaan eikä mieskään ole niin pitänyt väliä tästä. Psykologini kerran kuitenkin esitti kysymyksen, että mikä sitten tekee niistä juhlista juuri häät? Mikä erottaa ne tavallisista sukujuhlista? Enpä osannut vastata ja jäin miettimään tätä. Onhan meillä toki hienommat juhlatamineet ja asioihin on paneuduttu ja panostettu vähän eri tavalla, mutta tosiaan - mistä tietää, että on kyseessä hääjuhla?!
Päätin sitten antaa tässäkin asiassa isälleni periksi ja menin ja soitin Sastamalan kirkkoherranvirastoon varatakseni "jonkun kirkosta eronneen puhujan". Selitin puhelimeen siis, etten halua juhliin mitään uskonnollisia kankeita kaavoja, vaan jonkun sellaisen, joka tulisi meidät siunaamaan ilman mitään sen suurempia jeesustelevia puheita. Nainen ymmärsi hyvin mitä tarkoitin ja suositteli Karkun seurakunnan kappalaista Anne Kauppista. Kiitin tästä. Mummuni sanoi että hän oli oikein hyvä valinta, kuulemma hyvä puhuja ja osaa varmasti toteuttaa toiveemme siunauksen suhteen.

Toissaviikolla kävin äitini ja minun luottokampaajalla normi hiustenleikkuussa ja samalla pyysin häntä tekemään minulle hääkampauksen. Haluan sellaisen alas taakse kiinnittyvän löysän "nutturan", josta loput hiukset jäävät vapaaksi ja laskeutuvat vasemmalle olkapäälle. Pidennyksiä tähän kampaukseen tulee uppoamaan suortuva tai kaksi, minulla kun on niin lyhyet hiukset tällä hetkellä, mutta koska sellaisen kampauksen olen aina halunnut niin nyt minä myös saan sen! ;D Kampaajani etsi kirjoista malleja ja sattumalta silmiini osuikin juuri sellainen kuva, jota olin ajatellut. Ja mallilla oli vieläpä samanväriset hiukset kuin minulla eli punaiset! :) Netistä yritin katsella, mutta enpä löytänyt yhtä ainoaa kuvaa, joka olisi ollut sinnepäinkään. :( Niinpä joudutte nyt vain kuvittelemaan tuon kampauksen. :/

Kirjoittelen paremmalla ajalla lisää, nyt hyvää yötä! =)

torstai, 1. joulukuu 2011

Muutoksia

Sain tässä eräänä päivänä ajatuksen, että jos kuitenkin siirtäisimme hääjuhlamme viikonloppuun. Asiaa hauduttelin mielessäni ja tänään siitä miehelle kerroin. Ihmetteli, onko isäni sittenkin saanut pääni käännettyä vai mistä moinen ajatus oli syntynyt. Mutta muutos ei johdu siitä, ajattelin vain että ehkä perjantai olisi sittenkin parempi päivä vieraiden kannalta.
Isäni siis ilmoitti muutama viikko sitten, että he eivät vaimonsa ja vaimon lasten kanssa pääse töiden takia osallistumaan juhliin, jos ne pidetään aiottuna päivänä, 4.7. Tämän jälkeen en ole ollut isääni missään yhteydessä, koska olemme mieheni kanssa samaa mieltä siitä, että jos hääpäivän kerta tietää 8-9kk ennen juhlaa, niin kaiken järjen mukaan siihen kyllä pitäisi saada vapaapäivä ihan ongelmitta. Kuulemma ei onnistu, joten päätin sitten että minulla ei ole isälleni enää mitään asiaa ja katkaisin välit. En minä tarvitse tuollaista isää, joka ei ainoan tyttärensä tärkeään päivään aio osallistua. (Meillä on siis isäni kanssa muitakin ongelmia, eikä meillä ole kovin lämpimät välit, mutta niistä en kerro tässä blogissani.)

Nyt, vaikka päätimmekin vaihtaa päivää, isäni perheineen ei ole tervetullut juhliin. Ja uusi päivämäärä on 7.7.2012.

Päivämäärän muutosta emme aio paljastaa kenellekään vielä lähiaikoina, emme edes äidilleni tai anopille. Luin eilen ostamastani häälehdestä, että usein tapana on lähettää juhlavieraille Varaa Päivä -kortti 4-12kk ennen juhlapäivää, jotta vieraat tietävät että häät on tulossa. En ole tuollaisesta kortista ennen kuullutkaan, mutta sehän on oiva tapa oikaista väärä tieto ;) Odotan jo niitä soittoja anopilta ja äidiltäni, että "hetkinen, tässä kortissa on väärä päivämäärä!" ;) Ajattelin, että riittää, kun lähetämme kortit tammikuun aikana.

keskiviikko, 9. marraskuu 2011

Servetit tilattu

Terve!

Toinenkin osapuoli parisuhteesta näyttäytyy.

Tulinpa vain tuon emännän puolesta kertomaan, että ruoka- ja kahviservetit on nyt valittu ja tilattu. Kun äitini oli sitä mieltä että kaikkea pientä voi ihan hyvin alkaa nyt jo tilailemaan, ei tule kiire eikä tunnu summa loppuvaiheessa niin suurelta kun ostelee pikkuhiljaa kaikkea. Vaimo niitä sitten äitini kanssa jostain netistä katseli, kun minä en niistä mitään ymmärrä. Miksei normi valkoiset Tiimarin alelaarista ostetut kelpaa, niihinhän pyyhitään vaan suu! Eikä niistä sen jälkeen hienot koristelut erotu. Naiset.... :D

Myöskin vieraslista ja menu ovat nyt tsekattu moneen kertaan ja hyväksytetty myös molempien äideillä. Kevyttä kesäruokaa siinä menussa näytti olevan, saa nähdä löytyykö pöydästä mitään miehille syötäväksi kelpaavaa ;)

torstai, 20. lokakuu 2011

Kuulumisia

Onpas vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta. On vahingossa vähän unohtunut tämä blogi. Jotakin on tässä välissä tapahtunut, mutta oikeastaan ei mitään. Haluaisin niin kovasti jo päästä tekemään kaikkea häihin liittyvää! Askartelu kun on lähellä sydäntä niin kutsukortit ja pöytäpaikkakortit polttelisivat eniten ;)

Tosiaan tässä sitä ollaan elelty rouvana jo reilun kuukauden päivät ja aika uskomattomalta se tuntuu edelleen. Uuden sukunimen käyttö on ollut kaikista vaikeinta, vanhasta tottumuksesta jää usein väliviiva laittamatta :D Muutoin tasaisen tappava arki on samanlaista kuin ennen naimisiinmenoa.

Tieto naimisiinmenosta levisi kuin kulovalkea, vaikka se pitikin pitää salassa. Kun pääsimme ulos maistraatista, paloin halusta kertoa äidilleni sekä anopille. Lähetimme multimediana molemmille kuvat vihkitodistuksesta ja pian sitä alkoikin tulla kyselyjä että mitä ihmettä. Menimme melkein suoraan maistraatista mieheni porukoille ja alle puoli tuntia saapumisestamme tieto vihkimisestä oli jo tullut Tampereen ja Nokian kautta takaisin kotikaupunkiimme. Minun sukuni puolella tieto levisi maltillisemmin, mutta lähes kaikilla se kuitenkin on jo tiedossa. Kuin myös isäni tietää. Hänelle soitin pari päivää tämän jälkeen ja ihmeen hyvin hän asian otti, onnitteli kovasti ja samalla lailla alkoi kysely - kuten muillakin - että koska hääjuhlat on ja missä ne vietetään ja sitä rataa...

Hääjuhlan päivämäärästä olemme saaneet kuulla joka puolelta ja paljon. Myöskään vierasmäärä ei tunnu miellyttävän. Etenkin vanhempani ovat ehdottomasti sitä mieltä, että vieraita on liikaa. Anopista en tiedä mitä hän on mieltä, hän kun ei tyrmää jokaista ajatustani heti alkumetreillä, vaan esittää kantansa kohteliaasti kiertäen. Siitä ollaan oltu yhtä mieltä, että kenenkään mielestä keskellä viikkoa ei sovi pitää hääjuhlia, kun ihmiset ovat silloin töissä. Olemme vain todenneet että he, jotka haluavat juhliin tulla, ottavat ajoissa vapaata sille päivälle; ei se sen kummempaa ole. Joillekin se ei vain tunnu menevän perille asti, mutta minulle on ainakin samantekevää mitä muut sanovat, kun meidän juhlamme tässä on kyseessä eikä muiden.

Palailen taas astialle kun asiaa ilmenee

maanantai, 5. syyskuu 2011

Me mennään naimisiin!

Me mennään naimisiin viikon päästä lauantaina. Joooo me mennään naimisiin ja ollaan yhdessä yhdessä aina!!

Paitsi että meille on varattu aika maistraattiin jo huomiseksi, maanantaiksi klo 15.00! Jännittää ihan sikapaljon, en edes vielä tiedä mitä laittaisin päälleni. Hääpuku ei vielä mahdu, enkä sitä olisi kyllä muutenkaan laittamassa - se säästetään ensi kesäksi. Kovin montaa vaihtoehtoa ei oikeastaan edes ole, joten joudun varmaankin salaa käymään äitini vaatekomerolla aamupäivällä kun koko sakki on töissä ja koulussa. Maistraattiin todistajiksi tulee 2 kaasoani; paras ystäväni ja mieheni sisko. Sekä bestman, joka on miehen paras kaveri.

Tosiaan, pyysin sitten itselleni toisenkin kaason, eli mieheni siskon. Ja vihdoinkin mies valitsi sen bestmanin, kun tähän asti se on ollut kovin vaikeaa päättää, kumman parhaista kavereistaan hän valitsee. Kahta hän ei kuulemma halua, kun ei muka "kuulu" olla enempää kuin yksi bestman. :D